Mieleeni on jäänyt Laura ja Pasi Peltokankaan tarina saalislahnasta. Laura oli pyytänyt isältään, että viedään katiska mökkirantaan. Niin oli tehty, ja voi sitä riemua ja iloa, kun Laura oli mennyt katiskaa kokemaan. Katiskassa peuhasi 3 610-grammainen kutulahna. Nuorelle kalastajalle saalis oli ikimuistoinen, ja vielä sijoitus kalakilpailussa toiseksi varmistaa ensi kevään katiskan viennin ja katiskan paikan.
Oman pilkkiahveneni, 1 177 grammaa. ja saalispaikan tulen muistamaan myös loppuelämäni. Eihän yli kilon painavan ahvenen saamiseen Lappajärvestä vienyt minulta aikaa kuin 50 vuotta.
Kalastusta ja järvellä liikkumista tulisi opettaa nuorille. Mielessäni on edesmenneen kalakaverini Antti Kontiaisen vastaus huolestuneen vaimon kysymykseen: ”Missä pojat ovat?” Antin vastaus: ”Tallessa, ne ovat järvellä”, kertoo asian ytimen. Järvellä on paljon opittavaa ja hauskaa yhteistä tekemistä. Myös kalastuskunnissa tarvittaisiin jatkajia ja oman järven etujen puolustajia.
Tällä hetkellä kalastuskuntaa kiinnostaa saada tietoa istutetuista järviharjuksista. Onko joku saanut, ja minkä kokoisen? Isoimpien tulisi olla jo täysimittaisia, yli 35-senttisiä. Yleensä järviharjus on pilkkijän karikolta saama saalis.
Kiitokset kilpailua tukeneille ja osanottajille! Uusi tämän vuoden kisa on jo käynnissä, ja kuhasarjaan on jo nyt tullut komeita kaloja.
Tuomo Savola
